Näkisittepä tän läävän.
Ei oo korttia, ja tuskin tulee moneen vuoteen. Ehkä ku on perheenlisäystä.
Voin rehellisesti sanoa rakkauden ja tyytyväisyyden elämään menevän kaiken edelle.
Mä oon niin pihalla aina ihmisten sanomista ja ylianalysoin ja sekoon.
Eniten haastan itteäni tekemään kaikkea, eikä se oo välttämättä huono juttu.
Mulla ei oo missään sellasta koti-fiilistä. Eikä oo koskaan ollukkaan. Voi olla että koska ollaan muutettu niin paljon äitin kanssa, ja mä nyt kolmesti yksin niin mikään ei tunnu oikeen omalta.
Mä repeen ihan täysin jos yritän huijata kavereita. Varsinki mun sisko tietää heti jos huijaan!
Mul on semmonen fiilis että kokoajan pitäis olla menossa. Mutta minne?
Näin on. Kuvittelen aina miltä toisesta tuntuis jos sanoisin tai tekisin jotain.
Mä oon niin tuuliviiri ku olla ja voi. Hyi.
Tykkään vaan istua jossain ja kattoa ohikulkevia. Usein multa kysytäänki että onks kaikki ok...no on?
Mä oon hirveen puolustavainen. Suutun jos toisia kohdellaan huonosti, enkä mieti hetkeekään, että mulle vois käydä pahasti jos puolustan jotaki. Se tulee ihan itestään.
Mul on niin ärsyttävä omatunto. Mietin hirveen kauan jotain mun sanomaa, että tuliks sille nyt paha mieli...loukkaantuks se... Ja varsinki jos sanon ääneen vaikka jotain negatiivistä jostain, niin mun on pakko sanoo ääneen myös etten tarkottanu sitä ja oon pahoillani, tai karma iskee!
Multa vaatii hirveesti keskittymistä puhuu puhelimessa, ja kuunnella ja ymmärtää mitä toinen sanoo. Uuvuttavaa.
Tätä kaikki ihmettelee. Mitä sä teet? En mitään.
Joo-o. Aina pa! Raha polttaa niiiin pahasti aina taskussa. En tosiaan osaa säästää.
Sekoon sanoista, enkä vaan saa mun asiaa esille niin kun sen aattelen.
Vähän semmosia ocd:mäisiä juttuja vieläkin. Että jotain pahaa tapahtuu jos en tee jotain tiettyä.
Tän uskoo jokainen joka yrittää mulle ikinä soittaa. Oon kokoajan nukkumassa.
En tiiä oonko kattonu liikaa kauhuleffoja pienenä salaa, mut pelkään vieläki kaikelaista.
To-si u-sein. Just se etten saa sanojani suusta.
Rakastan jättää hassuja lappuja ja sanoa outoja juttuja. Oon aika ällösöpö.
Mä olin ihan täysin surkee koulussa. En vieläkään tajua miten pääsin lukiosta. En pysty keskittymään. Silti haluisin mennä opiskelemaan.
Joo. Mä ihastun sekunnissa ja joka päivä. Mulla on aina joku mies ajatuksissa. Nytki yks :)
Tää on aika teini, mut mä oon aina ollu itsepäinen. Jos päätän jotain, niin sen kans teen. Toi kuva nyt on vähän huono, älä pelkää äiti.
Ja vielä hieno loppulause. Oon päässy niin monesta surusta ja sydänsärystä eroon tajuumalla, että kaikki tapahtuu syystä, ja aina edessä oottaa jotain uutta ja ihanaa.
Sain muuten ensimmäisen blogihaasteeni, jonka toteutin nyt tällä tavalla. Ehkä joskus jaksan tehä sen oikeesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sen ku kysyt!