Päätin suunnilleen viikko sitten, että muutan vaikka mikä ois.
Aluksi olin totuttautumassa ajatukseen, että muutan rolloon opiskelemaan. Hain luokanopettajaks (joo, näillä kielioppivirheillä!) niinkun viime vuonnakin. No eipä tietenkään tälläkään kerralla napannu, (viime vuonna soveltuvuuskokeista pisteitä tuli 15/18, tänä vuonna 10/18...) mutta se neljä päivää jonka vietin kokeiden takia kylä pahasessa oli mahtavia. Ihan niinku viime vuonnakin.
2012 kesäkuussa kävin ekaa kertaa Rovaniemellä. Hyvä kaverini Masa oli muuttanut sinne opiskelemaan vuotta aiemmin, mutta ei tietenkään ollut itse paikkakunnalla kun sinne menin. Sain avaimet kämppään ja se oli menoa. Olin saanut Masalta yhden tytön numeron, joka oli menossa samoihin kokeisiin. Sovittiin, että mennään yhtä matkaa yliopistolle. Kokeissa kävi niin hyvä tuuri, että tytön kaveri Toni oli samassa ryhmässä mun kanssa, ja hengailtiin sitte kaikki siellä yliopistolla yhessä. Samana iltapäivänä olin menossa kattomaan rollon ostosmahollisuudet, kun törmäsin toiseen tyttöön joka oli pörrännyt meijän kanssa kokeissa. Hän sitte kutsui mut illanistujaisiin, ja tadaaa tiesin jo 3 uutta ihmistä tokana päivänä rollossa! Mahtava kokemus. Mahtavia ihmisiä. Tällä hetkellä ainoastaan Toni taitaa olla Rovaniemellä. Se ei vielä tiedäkään kuinka paljon se joutuu mun kanssa viettämään elokuussa aikaa!
Sitten päästiinkin jo siihen kun pari viikkoa sitten olin taas kokeissa rollossa. Hengasin yhden tutun ja sen kämppiksen kanssa ne neljä päivää, mitä ne nyt ehti suhteilta ja töiltä. Ihan huippu hauskaa porukkaa!
Taas lentokentällä kotiinpäin menossa oli niin surkee fiilis. Tuli paha mieli palata Helsinkiin. Täällä on niin ankeeta. Ok, ei saa yleistää. Tottakai täälläkin niinku missä vaan on sitä huippu porukkaa (jota tuunkin ikävöimään suuresti!), mut jotenkin ilmapiiri täällä on erilainen. Vika saattaa myös tietenkin olla mussa, mutta nyt mun täytyy vaan päästä eroon näistä kuvioista ja ihmisistä ja baareista ja pienistä piireistä ja kaikesta mitä nuoren elämään kaupungissa sisältyykään. Mä oon aina sanonu kavereille, että huolet ja murheet seuraa, eikä elämä parane vaikka asuis Balin rannoilla. Aina tulee olemaan rahaongelmia, särkyneitä sydämiä ja ihastuksia. Enkä mä uskokaan, että joku ihme tapahtuis toiselle paikkakunnalle muuttaessa, mutta mua vaan houkuttelee se, etten tiedä mihin meen, mitä teen ja kenen kanssa. Haluun kokeilla kaikkea, tutustua kaikkiin, olla keskellä hiljaisuutta ja vaan olla. Ehkä pakenen jotain haamuja, mutta mä oon aina elänyt vähän kärsimättömästi fiilispohjalta hetki hetkeltä. Jos jokin on tuottanut mulle ahdistusta, mä oon pyrkinyt siitä eroon. Oli se sitten suhde, työ tai hiukset... Perheeni mielestä kenties vastuuttomasti, mutta juuri oikealla tavalla mulle. Everything happens for a reason.
kuvat by
Jasmine Färling
