Back in business

Suljin blogin hetkeks, koska tää ei tunnu yhtään mun jutulta. Haluun olla täysin anonyymi ihminen. Sen takiahan mä tänne tulin.. En halua että kukaan tuntee mua, tai saa mielipidettä musta tutustumatta.
Onneks tää on pelkkää pinnan raapasua, joten ei tästä vissiin mitään haittaakaan oo.

No mitä oon puuhaillu?
-Liityin LadyLinelle.
Oon käyny Helsingissä siellä, ja se oli ihan berberistä. Vuoden sopparit, joita ei noin vain saanukkaan irtisanottua. Sitten ku sä unohat (joo-o unohinhan mä) että se sopimus jatkuu automaattisesti vuoden eteenpäin ellet sinne miljoona vuotta aikasemmin ilmota ettei vois enää vähempää kiinnostaa. Myöskin, mun liittyessä sai käydä vapaasti kaikissa Suomen ladyline saleilla, mutta sopparissahan sitä ei lukenut. Jos sitä ei sopparissa lue, mutta suullisesti se on sanottu, niin good luck.
Täällä on thank god kuukauden irtisanomisaika, niinku kaikissa järkevissä mestoissa. Eikä hintakaan ollu yhtä paha ku Helsingin 80e/kk...

No, mut viime viikolla olin tosiaan yhteensä 8h salilla. Rollon sali on auki 6-23, eli monesti ku valvon koko yön, niin voin lähtee nukkumatta tyhjälle salille. Torstaina vedin parin tunnin treenin heti salin avauduttua niin täysiä, että sattuu vieläki. Kuuntelin täysiä musaa kuulokkeista, enkä ees tienny että jaksan niin paljon tehä!
Vaikka mulla on nilkka suht shaibana, jaksoin jopa hetken juosta matolla. Ennen oon vaan kelannu, että en pysty kymmentä sekunttiikaan juosta kun ei kunto kestä. Kesti se. Selkeesti pitää lyödä päätä seinään, että aivot hiljenee ja annat vaan mennä. Just do it ffs!

-Oon myös alkanu laittaa ruokaa, ihan alusta asti ite ooohlala. Isoja muutoksia siis on tapahtunu mun elämässä. Oon myös tavannu lisää kivoja ihmisiä, ja alottanu siistissä projektissa, josta voin kertoo lisää myöhemmin.

Tääl on nyt jo niin kylmä, et baltsut ja flipflopit on heitetty kaapin perälle. Paksut huivit ja sormikkaat on tullu tilalle. Mietin vaan, että kun Helsingissä oon tottunu käyttämään talvellakin leggareita ja sukkiksia mekkojen kaa, niin mitäköhän ihmettä mä täällä laitan päälle arkisin? Farkkuja en käytä, enkä kyllä oikeen muitakaan housuja. Joudun vissiin kulkee snoukkahousuissa läpi talven! Onpa taas vaikeeta :)

 Ja loppuun ihkuja quotteja motivointiin!

Itselääkintää?

(((((Sanon heti alkuun, että äiti kerto Helsingissä olevan tänään hellettä ja n.+25C? No, täälläpä ostellaan toppatakkeja ja ruska on alkanut!)))))

Parin päivän allapäisyyden(?) jälkeen muhun iski hyväntuulen kärpänen. Lähin ilman meikkiä pipo päässä kauppakeskukseen, ja löysin pari kivaa juttua. Mulle tuli palkka tosiaan pari päivää sitte, ja koska en oo täällä shoppaillu lähes yhtään (oikeesti!), ni päätin vähän hemmotella itteeni. Löysin Cubuksesta (!) talveks takin, ja ostin sen koska liikkeessä oli kaikki -30%, ja tää on kivaa vaihtelua ainaiselle mustalle.

Just luin jostain jonkun mielipiteen, ettei ihmisten pitäis lääkitä itteään millään. Ei päihteillä, suhteilla tai ostoksilla. Pitäis oppia hyväksymään eri tunteet ja niiden vaikutus itteensä, ja päästä niistä yli. Mun mielestä mä oon tän vuoden aikana oppinu tekemään just näin ihan hiton hyvin. Ennen saatoin itkeä miehen perään pari viikkoa, nykyään tajuan että jos se ei oo meant to be niin that's it. Elämä jatkuu, eikä todellakaan pidä tuhlata aikaa katkeruuteen tai polttaa siltoja turhaan. Muistaakseni tää sama ihminen sanoi, että täytyy muistaa, että vaikka esim ero tulee, niin se ihminen kumminkin sai sut joskus hymyilemään.
Surullisena kun pää tahtoo huomata vaan kaikkea negatiivistä ja inhota esim exää, niin mun mielestä pitää vaan kohdata faktat että ette ollu tarkotettuja toisillenne, ettekä kumpikaan oo sen takia yhtään huonompi ihminen. Pitäis aina erota kavereina. Jos mahdollista....
Ja heitän tän eroamisen nyt vaan esimerkkinä, itse en oo eronnu kenestäkään lähiaikoina. Meinaan vaan sitä, että mun ei tarvitse enää lääkitä itteäni millään jos mulla on paha mieli jonkun ihmisen takia.
Oon joltain viisaalta myös kuullut joskus, että ennen kun hankkii lapsia (jos meinaa heitä rakastaa), täytyis oppia puhumaan sisäiselle lapselleen rakastavasti. Tässä keskustelussa silloin oli kyse lapsen hankkimisesta, mutta mun mielestä tota voi säätää kaikkeen elämässä. Tärkeintä on rakastaa itseään terveellä tavalla, niin kappas johan elämässä paistaa aurinko! Ei pidä antaa oman onnellisuuden riippua muista.

Tekeekö kukaan teistä töitä tämän eteen tällä hetkellä? Ja miten?

Käytiin myös Ronjan ja Laurin kanssa kauppayhtiöllä vetämässä maailman parhaat pirtelöt a la mansikka.

Late night thoughts

Viis viikkoa on vierähtänyt Rollossa, ja on aika istahtaa kynttilöiden valaiseman ruokapöydän ääreen pohtimaan tätä aikaa.
Miltä musta tuntuu?
Tänään sain puhelun koskien raha-asioitani. Ei mitään kauheeta, eräs juttu oli vaan myöhästynyt ja aiheutti ihmetystä langan toisessa päässä. No, soitin sitten äitilleni asiasta ja moi:n jälkeen purskahdin itkuun keskellä katua. Äiti sano ettei asia todellakaan ole itkun arvonen, eikä asia ole musta kiinni ollenkaan, enkä asialle mitään voi. Ja tottahan se on, mutta mussa on selkeesti patoutuneita fiiliksiä täällä olosta.
Helsingissä rakastin käydä yksin lounaalla jossain keskustassa. Menin istuskelemaan tunneiksi ja kattelin vaan ihmisiä.
Tänään itkun jälkeen pyöräilin takas keskustaan ja mietin mihin mennä. Halusin istua rauhassa yksin, lukea vaikka päivän lehdet, mutta mihin täällä voi mennä?
Menin Bar 21:sen ohi ja se oli ihan täynnä. Ei sinne... Siellä saattais olla joku tuttu.
Kävelin kävelykatua ja mietin meneväni ZoomItin terdelle. No joo, nolasin itteni siellä jo kerran kännissä. Ei sinne. Ehkä Pahaan Kurkeen? Ei..vakkariporukka siellä varmaan luulee mun änkeevän seuraan.
Menin sitte Kauppayhtiölle. Otin salaatin ja menin sisäpihan terassille. Tuijotin sitä sisäpihaa ja tajusin, ettei yksin olo täällä oo mitenkään samanlaista kun Helsingissä. Täällä sä tosiaan oot yksin. Ei ketään ketä kattoa. Ei ees lintuja taivaalla.
Terassilla istu mun lisäks vaan kaks naista, jotka puhu lapsistaan niin hiljaa, etten jaksanu ees salakuunnella.
Söin salaatin ja olin ihan jäässä. Menin sisälle ja pistin heti viestiä ainaki neljälle ihmiselle.. nyt äkkiä seuraa!

Nyt istun kotona yksin, ja tajuan että mulla on ikävä Helsinkiä. Ei tuttuja, vaan ihmisiä. Tuntemattomia. Äiti käski mun tulla kotiin käymään heti ku tuntuu siltä. Oon menossa lokakuussa Helsingin kautta surffimatkalle Portugaliin, mutta jaksanko mä oottaa siihen asti?

Home is wherever I'm with you

Mulla ei oo hirveesti järkevää kuvamatskuu lauantain tupareista, mut näistä nyt näkee kämppää ees vähän. Oltiin tosiaan mun luona, ja siitä lähettiin eri suuntiin. Jassun ja Mikon kanssa mentiin Kauppayhtiölle, jossa oltiin jo perjantaina käyty. Ihan mahtava paikka!
Kattelin siellä, että juomat ois halvempia opiskelijakortilla. No mä sitte kysäsin söpöltä baarimikolta, että minkäslainen sen kortin pitää olla..että käykö ite tehty? Sovittiin, että jos teen oikeen hienon missä on ainaki glitteriä niin se käy! Kaikkea mäki keksin :D
Mentiin sitte siitä tivoliin, ja meno oli melkosen villiä. Törkeen hyvää musaa ja...no päädyin taas kinkkibuffan kautta kotiin. Ei illasta sen enempää.
Sain muuten ruokailuryhmän ja tv-tason hankittua viime hetkinä perjantaina.huh!

Edistys vai takapakki?

Mun muuttokuorma saapu viiimeinkin viime viikolla, ja tääl on vieläki laatikoita siellä sun täällä. Perjantaina Jassu tulee Helsingistä tänne, ja lauantaina onki tuparit. Apuaaaaa! Hirveesti tekemistä ja järkkäämistä.

Kun muuten availin laatikoita (ja leikin jouluu...jeee telkkari!!) tajusin et kuormastahan puuttuu ihan kokonaan mun kaikki astiat! Kaikki mun keräilemät ihanat sarjat, pannut, aterimet ja ihan kaikki semmoset. Ja niitä ei tosiaan ollu äitin luona, eikä sen varastossa. = ne on pöllitty siinä vaiheessa ku oon lastannu niitä mun kämpästä kohti äitin kämppää. Hitto sentään! Ne oli ehdottomasti mun arvokkaimmat tavarat, ihan jo senki takia, että oon pyytäny pelkkiä lautasia ja kuppeja varmaan viimeset viis vuotta aina ku lahjoja saa. Oon siis saanu niitä aina synttäreillä ja jouluna ja ylppäreissä jne.. Ja nyt ne on lähteny ku tuhka tuuleen! Ketuttaa ihan törkeesti. Mä oon viel niin neuroottinen sen suhteen ettei mun kamaa pöllittäis. Tuplalukitukset kaikkialla ja aina pelkään et mut ryöstetään haha!

Everything you touch, surely dies.

Kolmas viikko rollossa ja mikä fiilis? morkkis.

Oon tehny tosi paljon töitä itteni kanssa, ja haluun olla mahollisimman kiltti ihminen kaikille. En haluu satuttaa ketään, enkä olla ilkee. Mua on kiusattu ala-asteelta lukioon asti, enkä ikinä haluu tuottaa kelleen pahaa mieltä niinku mulle tuotettiin. Mä sanon tosi harvoin suoraan kellekkään jos niissä ärsyttää joku tai jos ne on tehny jotain joka mun mielestä on tosi törkeetä. Pidän asiat sisällä enkä kommentoi ihmisten negatiivisiä puolia. Mun mielestä ei oo mun asia pahottaa kenenkään mieltä, ja annan ihmisten olla sellasia kun on.
Tähän mä pyrin.

Oltiin eilen Matin synttäreiden kunniaks pienellä porukalla liikkeellä. Istuttiin iltaa, käytiin keilaamassa, pelaamassa bilistä ja sitte mentiin dorikseen (yökerho). Booli oli hiton tiukkaa ja shotteja vedettiin yllinkyllin! Mä oon siis ihminen jolla nousee ykskin siideri päähän.
Musta tuntuu että kaikki mun tunteet pääs eilen valloilleen ja olin ihan mahdoton. Olin täys idiootti.. täysin vastakohta siitä mihin pyrin ihmisenä. Koska viina pistää mut unohtamaan asioita, en voi ees pyytää anteeks oikeista asioista, vaan kokonaisuudesta. Pääsin kumminki kotiin kiinalaisen takeaway annoksen kanssa loppuenlopuks. Nyt oon tosi ahistunu ja surullinen.
En tykkää yhtään siitä ihmisestä joka oon ku juon. Tuntemattomille oon kiva, ja "normaali", mut heti ku seurassa on joku josta välitän, oon ihan kamala.
Otan tosi herkästi itteeni juttuja, ja suutun ja oon dramaattinen ja ilkee ja pyöritän päässäni ihan ihme juttuja joista voin olla vihanen. En oo semmonen joka itkee kuinka kukaan ei rakasta sitä, vaan oon tosi riidanhalunen. Ja koska en osaa koskaan juoda fiksusti, vaan se menee joka kerta yli, mun seurassa on varmasti tosi vaikee olla. En ite huomaa missä vaiheessa oon juonu tarpeeks tai missä vaiheessa oon liian kännissä, vaan jos mennään juomaan, ni sitä juodaan kokoajan koko illan ajan. Hiprakassa oon vielä vaan hassu ja kikatteleva, mut sit jossain vaiheessa se menee överiks. Missä vaiheessa!?
Ja mitä hittoa voin tehdä asialle? Pitääkö mun ihan oikeesti ruveta vaan juomaan limpparia baarissa? Sitä voisin ainaki kokeilla.

Alkoholia en juo muuten yhtään, paitsi jos ollaan menossa juomaan juomaan esim baariin. En oo semmonen joka juo yhen tai kaks, on pari tuntia aikasin illalla istumassa jossain ja lähtee himaan. Sillon juon limua mieluummin. Mulla ei myöskään oo kotona mitään alkoholia koskaan valmiina. Jos tarkotus ei oo bilettää, niin en juo.
Tästä oon ylpee itessäni, ettei mun juominen oo kokoaikasta, eikä mun oo "pakko saada" siideriä sillon tällön. Mun ei oo pakko saada ikinä. Mut miks sitten ku oon menossa juomaan, sitä on pakko saada kokoajan? Miks pitää olla niin kännissä?
Kukaan ei tykkää musta ku juon, ja siitä on aiheutunu monta riitaa ja paljon sydänsuruja.

Musta tuntuu, että nyt yhden kaverisuhteen päättyessä juomisen takia, on aika tehä muutos. Vaatiko se näin paljon että tajusin?




Ps. Näin tosi oudon unen jossa olin huoneessa lokin kanssa. Heräsin siihen, kun yleensä en herää unista yhtäkkiä. Oli pakko sitte nyt googlaa että mitä lokit meinaa unissa;
"To see seagulls in your dream indicate a desire to get away from your problems or the demands of your walking life. You may be wasting away your potential and unused skills. Alternatively, a seagull symbolizes your strengths. You are able to cope with life's changes with grace and understanding. The dream may also be a pun on "see go" and thus indicate something that you need to let go or see go"

... AIVAN! 

Illan menovinkki!

Mä taidan ite käydä moikkaamassa poikii, ja sitte nukkumaan. Mul on jo toinen työhaastis huomenna aamulla! Jee!