(((((Sanon heti alkuun, että äiti kerto Helsingissä olevan tänään hellettä ja n.+25C? No, täälläpä ostellaan toppatakkeja ja ruska on alkanut!)))))
Just luin jostain jonkun mielipiteen, ettei ihmisten pitäis lääkitä itteään millään. Ei päihteillä, suhteilla tai ostoksilla. Pitäis oppia hyväksymään eri tunteet ja niiden vaikutus itteensä, ja päästä niistä yli. Mun mielestä mä oon tän vuoden aikana oppinu tekemään just näin ihan hiton hyvin. Ennen saatoin itkeä miehen perään pari viikkoa, nykyään tajuan että jos se ei oo meant to be niin that's it. Elämä jatkuu, eikä todellakaan pidä tuhlata aikaa katkeruuteen tai polttaa siltoja turhaan. Muistaakseni tää sama ihminen sanoi, että täytyy muistaa, että vaikka esim ero tulee, niin se ihminen kumminkin sai sut joskus hymyilemään.
Surullisena kun pää tahtoo huomata vaan kaikkea negatiivistä ja inhota esim exää, niin mun mielestä pitää vaan kohdata faktat että ette ollu tarkotettuja toisillenne, ettekä kumpikaan oo sen takia yhtään huonompi ihminen. Pitäis aina erota kavereina. Jos mahdollista....
Ja heitän tän eroamisen nyt vaan esimerkkinä, itse en oo eronnu kenestäkään lähiaikoina. Meinaan vaan sitä, että mun ei tarvitse enää lääkitä itteäni millään jos mulla on paha mieli jonkun ihmisen takia.
Oon joltain viisaalta myös kuullut joskus, että ennen kun hankkii lapsia (jos meinaa heitä rakastaa), täytyis oppia puhumaan sisäiselle lapselleen rakastavasti. Tässä keskustelussa silloin oli kyse lapsen hankkimisesta, mutta mun mielestä tota voi säätää kaikkeen elämässä. Tärkeintä on rakastaa itseään terveellä tavalla, niin kappas johan elämässä paistaa aurinko! Ei pidä antaa oman onnellisuuden riippua muista.
Tekeekö kukaan teistä töitä tämän eteen tällä hetkellä? Ja miten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sen ku kysyt!